Turun Palloseuraa edustava ruotsalainen Max Lindroth rikkoi Hannu Virran kaudella 1986-1987 tekemän TPS-puolustajan kaikkien aikojen parhaan pistepotin yhden kauden aikana. TPS-ikoni Virta teki lähes neljäkymmentä vuotta sitten komeat 13+30=43 tehopistettä.
Kiekkoa vähemmän seuraavalle Max Lindroth ei nimenä juurikaan kerro mitään, mutta edellisen ennätysmiehen Hannu ”Hantta” Virran monet turkulaiset muistavat ja jopa tunnistavat – vaikka eivät olisi juurikaan käyneet kiekkomatseissa.
Turkulaista mustavalkoista lätkämaailmaa edustaneet pelaajat olivat Hannu Virran aikakaudella paikkakunnan tunnettuja julkkiksia. Seuraikoni Virran pelipaitakin numerolla 23 on ripustettu Turkuhallin orsille.
Ennätykset on tehty rikottaviksi, mutta voidaanko Lindrothin ja Virran pistepottia edes verrata toisiinsa. Joidenkin pitkään lätkää seuraavien mielestä näitä kahta nimeä ei voi edes mainita samassa meriittilistassa.
Hannu Virta, Jouko Narvanmaa, Kari Harila, Esa Keskinen ynnä monet muut ovat 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun kaukalossa nähtyjä TPS:n jykeviä äijiä, jotka taistelivat raivoisasti Suomen mestaruudesta. Sen saavuttaminen vaati valtavasti hikeä ja aimo annoksen iän tuomaa kokemusta. Siihen aikaan junnuilla ei ollut juurikaan mitään asiaa liigakaukaloon.
Pelaajat harjoittelivat Virran aikakaudella kovemmin kuin nykyisin. Se oli myös aikaa, kun SM-liiga oli Ruotsin ohella maailman toiseksi arvostetuin sarja NHL:n jälkeen. Toista on nyt. Kotimaisesta Liigasta on tullut kasvattajasarja. Sen ohi ovat menneet osa Keski-Euroopan kiekkosarjoistakin.
Suomen puolustusvoimia on kiittäminen Hannu Virran komeasta piste-ennätyksestä.
Juhani Wahlstenin valmentaman junnujoukkueen tähtipelaaja nousi aikuisiän kynnyksellä TPS:n liigajoukkueeseen. Monet hämmästelivät, kun jo ensimmäisen liigakauden jälkeen 19-vuotias Virta siirtyi Pohjois-Amerikan taalakaukaloihin. Buffalo Sabresin yhdeksänkertainen Stanley Cupin voittanut mestarivalmentaja Scotty Bowman laittoi suomalaisnuorukaisen vieläpä heti pelaavaan kokoonpanoon.
Pelit kulkivat hyvin NHL:ssä, mutta Bowmanin luottopuolustajalla oli eräs olennainen ongelma ratkottavana, armeijan suorittaminen. Niinpä Virralle myönnettiin passikin vain vuodeksi kerrallaan.
Turkulainen palasi kotiin neljän NHL-kauden jälkeen, samalla suorittamaan varusmiespalvelustaan.
Virran saapuminen Turkuun ja Turun Palloseuraan oli iso uutinen. Oli erikoista, kun pelaaja, jonka NHL-ura on nousukiidossa, päättääkin jäädä lopullisesti Suomeen pelaamaan. Aika oli kuitenkin toinen kuin nykyisin. Ero palkkatasossa ei ollut siihen aikaan kovin suuri NHL:n pelaajan ja SM-liigan tähtipelaajan välillä.
Valmentaja Hannu Jortikalla oli kanttia vaatia vuorineuvoksen palkkaa tienaavilta pelaajiltaan paljon. Venäläispiiskuri Vladimir Jursinov vaati vieläkin enemmän. Harva nykypelaaja kestäisi sen aikaisia valmennusmenetelmiä, ei henkisesti eikä fyysisesti.
1990-luvun SM-liigan mestarijoukkueen pelaajan tienistit suhteutettuna muuhun sen aikaiseen palkkatasoon olivat korkeat. Pelaajat asuivat laadukkaasti ja ajelivat kaupungilla seuran logolla varustetuilla leasingautoilla.
Hannu Virta oli kiekollisena kentän todellinen kuningas, jolla oli erinomainen mailatekniikka. Hän oli myös kaikkien arvostama tärkeä mielipidejohtaja joukkueessa. Vähän kuin avaruusolio olisi tippunut taivaalta, totesi vielä silloinen nuori lupaus Petteri Nummelin.
Virran paluukaudella TPS:n valmentajana oli Juhani Tamminen. Luotto puolustaja Virtaan oli niin kova, että hän sai pelata käytännössä niin paljon kuin jaksoi. Ei ollut poikkeuksellista, että Virta oli kaukalossa kaksi kolmasosaa peliajasta. Joten eipä ihme, että jo heti paluukaudella syntyi seuran kaikkien aikojen puolustajan ennätyspisteet.
Liigakausi oli Virran peliaikoina nykyistä lyhyempi. Hänelle pelejä kertyi ennätyskauden aikana 41. Lindrothin tekemään seuraennätykseen vaadittiin enemmän otteluita. Lindroth saa myös kasvattaa pottiaan pelaamalla runkosarjavaiheessa 60 ottelua. Ero on iso verrattuna Virran aikakauteen.
Ruotsalaispuolustajan eduksi voi laskea maalivahtien varusteiden kehityksen. Maalin koko on pysynyt samana, mutta entisaikojen veskarit vaikuttavat kääpiöiltä tämän päivän liki parimetrisiin vankasti topattuihin maalivahteihin.
Pisteiden vertailu kenttäpelaajienkin välillä on ongelmallista, sillä entisaikoina jaettiin maalintekijän ohella vain yksi syöttöpiste. Nykyisin on tilanteita, joissa toinen syöttäjä löytyy hieman keinotekoisestikin.
Max Lindroth saapui Turkuun kesken viime kautta. Erikoista TPS:n kultakypärää kantavalle on se, että hän ei ole ollut aikaisemmin pistenikkari. Ruotsin Liigassa Lindrothin piste-ennätys on vaatimaton 3+9=12. Lindroth on ottanut ison kehitysloikan Turussa. Niinpä häntä odottavat ensi kaudella ”isommat” kaukalot kuin Suomen liigassa.
