POHJOIS-KARJALA / LIEKSA – Suomen toiseksi suurin ulkoilmamuseo. Näin mainostaa Lieksan keskustan tuntumassa sijaitseva Pielisen museo itseään. Väitteelle löytyy myös perusteita, sillä kyseessä on oikeasti kohde, jonka kunnolla tutustumiseen ei yksi vierailu riitä.
Silti kertavierailukin on antoisa. Siksi mielenkiintoisesta tutustumiskohteesta on nimittäin kyse. Etenkin, jos on kiinnostunut, miten Pielisjärven alueella ennen muinoin asuttiin ja miten saatiin elanto isollekin perheelle.
Lieksanjoen Pappilanniemen museoalueella on lähes 70 rakennusta. Määrä on hämmästyttävä, kun ottaa huomioon, kuinka vaatimaton oli aikoinaan museotoiminnan alku.
1940-luvun lopulla, kun Lieksa oli vielä pieni kauppala, lunastettiin kansakouluopettaja Onni Koposen henkilökohtainen kokoelma. Koposella itsellään oli jo ajatus paikallisen ulkomuseon perustamisesta. Hänen ystävänsä, ylimetsänhoitaja Ilmari Karvonen, innostui myös ajatuksesta. Jälkimmäisen ansiosta Pielisen museolla on laajasta metsä- ja uittotyöperinteestä kertova Savotaranta.
Pitkään kuitenkin kesti ennen kuin museoalue alkoi kehittymään. Ensimmäinen rakennus siirrettiin alueelle vuonna 1963. Vauhti kuitenkin kiihtyi ja suurin osa ulkomuseon rakennuksista on siirretty tänne 1960-luvun loppupuolella. 1970-luvun alussa rakennettiin tiilinen päärakennus, johon sijoitettiin museon esinekokoelma. Päärakennus on ollut ympäri vuoden avoinna. Perusnäyttelyn lisäksi siellä on esillä ollut vaihtuvia näyttelyitä.
Museo yhdessä näyttelyhallissa esitellään pielisjärveläisiä elinkeinoja 1800-1900-luvuilta, kuten kaski- ja suoviljelyä ja karjataloutta. Villan käsittely, puu- ja tuohityöt, räätäli, nahkuri ja suutari ovat saaneet omat osastonsa. Toisessa näyttelyhallissa kerrotaan alueen historiasta esihistoriasta 1900-luvulle saakka.
Ulkomuseoalueella, joka on avoinna ainoastaan kesäisin, on kolme pihapiiriä hirsirakennuksineen eri vuosisadoilta. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Nähtävänä on mäkitupalaisen asumus, jonka pihapiireineen kuvaa 1900-luvun alkupuolen vuokraviljelijän elämää. Pielispiha on varakkaan talonpoikaisperheen koti 1700- ja 1800-luvulta. Museon pihoista vanhin havainnollistaa ortodoksisen karjalaisen pihapiiriä.
Savotanranta on erillinen savotta- ja uittohistoriaan keskittyvä laaja museo. Se kertoo, millaista metsätyö oli 1800-luvun lopulta 1950-luvun lopulle. Savotarannan elävästi toteutetut metsätyökämpät eri vuosikymmeniltä havainnollistavat, miten metsätyömiesten olot kehittyivät eri aikakausilla.
Maatalousosasto esittelee 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun paikallista maataloutta Osaston suurin rakennus on Lieksan keskustasta tänne siirretty 1800-luvun jyvämakasiini. Rakennus toimii näyttelytilana. Sen eri kerroksissa on esillä maalaiselämään ja erilaisiin käsitöihin liittyviä esineitä.
Mielenkiintoista nähtävää tarjoaa myös Palo-osasto, joka esittelee erilaista palokalustoa, kuten paloautoja, käsi- ja moottorikäyttöisiä ruiskuja sekä sammuttimia. Nähtävänä on jopa Amerikasta hankittu ja muun muassa Kotkan Enso-Gutzeitin tehtaalla käytössä ollut palojuna.
PIELISEN MUSEO
Osoite: Pappilantie 2, Lieksa.
LUE MYÖS: Eva Ryynänen, Paaterin kirkko ja ateljee – eräs tunnetuimmista suomalaisista kuvanveistäjistä
LUE MYÖS: Rukajärvi-keskus – tarjolla on kattava annos jatkosodan Rukajärven taisteluista
