Maarianhaminassa pelaava Elmo Henriksson omaa raamit, joita vaaditaan nykyään kansainvälisestä urasta haaveilevalta maalivahdilta.
Pituutta yli kaksi metriä. Joukkuekuvissa Pikkuhuuhkajien (U21) maalivahti Lucas Bergström on muita pelaajia liki pari päätä pidempi. Kun vielä torjuntataidotkin ovat Pargas IF:n kasvatilla kohdillaan, ei ihme, että Chelsean organisaatio kiinnitti muutama vuosi sitten pitkään nuorukaiseen huomiota.
Askel vaihtopenkiltä Englannin Valioliigan jättiseuran avauskokoonpanoon on vielä ottamatta. Paikan vakiinnuttaminen vaatiikin jo isompia loikkia.
Vaasan Palloseuraa edustanut Mauno Rintanen oli ensimmäinen Englannin jalkapalloliigassa esiintynyt suomalainen maalivahti. Hän pelasi 1950-luvulla amatööripelaajan statuksella III-divisioonan Hull City AFC -joukkueessa. Ensimmäinen ammatikseen pelannut suomalainen maalivahti oli Lars Näsman. Hän siirtyi vuonna 1969 ammattilaiseksi Hollantiin.
Näsmanin jälkeen oli pitkä tauko, mutta sitten kotimaisten ulkomailla pelaavien maalivahtien listasta tuli komea: Kari Laukkanen, Antti Niemi, Olli Isoaho, Peter Enckelman, Jussi Jääskeläinen, Lukas Hradecky…
Suomesta on tullut monta kansainvälisen tason maalivahtia. Miksi näin, kysytään asiantuntijalta. FC Interin Jani Meriläisellä on laaja tietämys aiheesta.
– Väitän, että Suomessa on ollut jo pitkään hyvä maalivahtivalmennus. Toinen syy on suomalainen luonne. Olemme rauhallisia ja luotettavia, kuten laadukkaan maalivahdin pitääkin olla. Hyvä maalivahti pysyy kovankin paineen alla rauhallisena. Suomessa on aina myös arvostettu lajissa kuin lajissa maalivahteja. Jalkapallossa meillä maalivahti osallistuu enemmän jalalla peliin kuin muualla. Se herättää mielenkiintoa maailmalla.
Viime vuosina maalivahtejakaan ei ole enää yltänyt suurseurojen ykkösveskariksi samalla tavoin kuin aiemmin. Mikä tähän on mielestäsi ollut syynä?
– Kilpailu pelipaikoista on koventunut. Pelaajaliikenne köyhimmistä maista on täysin erilaista kuin aikaisemmin. Sieltä tulevat pelaajat ovat valmiita tekemään kaikkensa. Mutta ei ennenkään Suomesta menty suoraan suurseuroihin, vaan kansainvälinen ura lähti liikkeelle pienemmistä seuroista. Osalla kesti pitkään ennen kuin pääsi ihan lajin huipulle.
Veikkausliigassa on tällä hetkellä useita nuoria maalivahteja. Eetu Huuhtanen, Elmo Henriksson, Otto Hautamo, Anton Munukka, Osku Maukonen (16 v), Aatu Hakala. Onko tämä sattumaa vai Veikkausliigaseurojen tekemä tietoinen valinta?
– Itse olen aina sanonut, että on turha tuoda muualta Suomeen ”tusinamaalivahteja”. Mieluummin peluutetaan omia. Meillä oli taannoin useita hyviä maalivahteja, mutta he olivat kaikki lähes samanikäisiä. Kun he lopettivat, vähän ehkä unohdettiin uudet lahjakkuudet, kuten Lukas Hradecky, Niki Mäenpää, Anssi Jaakkola, Jesse Joronen tai Viljami Sinisalo. Silloinen paras maalivahtiaines lähti nuorena Suomesta. Nykyiset nuoret maalivahdit pelaavat Veikkausliigassa ihan riittävän hyvin. Tekevät virheitä, mutta kehittyvät koko ajan. Annetaan heidän kasvaa rooliinsa.
Jos on lupaava nuori maalivahti, kannattaako hänen pelata isolla vastuulla ensin muutama kausi Veikkausliigassa kuin lähteä kovin nuorena ulkomaiden akatemioihin pienellä torjuntavastuulla?
– Harvoin yksikään suomalainen pelaaja on lyönyt itsensä läpi siinä organisaatiossa, mihin he ovat alun perin siirtyneet. Nuoren pitää olla tosi hyvä, jos hänet laitetaan kentälle. Usein vaaditaan toisen maalivahdin loukkaantuminen, jotta saisi näytönpaikan ja pystyisi tekemään sen jälkeen läpilyönnin. Se on ulkomailla aina haastavaa. Suomalaisen seuran ja kasvattajarahan kannalta olisi tärkeää saada nuorelle pelaajalle useita Veikkausliigaotteluita. Jos on pelannut 18 vuoteen mennessä jo kolmisenkymmentä ottelua, ulkomaiset seurat kiinnostuvat ja siirtokorvauksetkin ovat suurempia. Kilpailu pelipaikasta pitäisi opetella jo Suomessa.
Jos havittelee kansainvälistä uraa, pitääkö maalivahdilla olla myös ”raamit” valmiina vai voiko enää lyhyempi veskari oikeasti saavuttaa pelipaikkaa Euroopan suurseurasta?
– Chelsea kiinnostui Bergströmistä, kun hän oli jo 16-vuotiaana 195 senttiä pitkä ja urheilullinen. Tietynlaiset raamit pitää nykyään olla valmiina. Jokaisella, myös kenttäpelaajalla, pitäisi olla myös jokin erikoisosaaminen, millä erottuisi joukosta. Uraohjaus olisi myös tärkeää, eli tietää, minne kannattaa siirtyä ja minne ei kannata. On varmasti hienoa istua Valioliigassa penkillä, mutta nuoren pitää kehityksen kannalta päästä pelaamaan viikosta toiseen.
