Ottelun toimitsijoina Pirjo Oksanen ja Hannu Oksanen. Ottelun toimitsijoina Pirjo Oksanen ja Hannu Oksanen. Ottelun toimitsijoina Pirjo Oksanen ja Hannu Oksanen…
Lentopalloa vähemmän tuntevana edellä kerrottu kuulutus alkoi kuulostaa hämmentävältä. Ei pelkästään illasta toiseen, vaan vieläpä kahdessa eri hallissa, Raision Kerttulassa ja Turun Kupittaalla, aviopariksi osoittautuva herra ja rouva Oksanen istuu tutulla paikallaan toimitsijapöydän takana. Loimun ja TUTO Volleyn lisäksi pariskunta huolehtii myös Raision Urheilijoiden ottelutilastoinnista.
Viisikymmentä vuotta yhtä matkaa kulkeneen pariskunnan kohdalla kyse on rakkaudesta myös lentopalloon.
Pakko ihan ensimmäiseksi kysyä, miten tämä on mahdollista, kun yhteinen harrastuksenne vaatii suurta sitoutumista.
– Raision Urheilijoiden ja Loimun ottelut eivät voi mennä päällekkäin. Samoin Loimu ja TUTO pelaavat kotiottelunsa lähes aina eri päivinä. Meille on vain rikkaus olla kolmen eri seuran apuna. Olemme ylpeitä kolmesta erilaisesta talkoopaidastamme. Molempien ollessa nyt eläkkeellä aikatauluista sopiminenkin on helppoa. Jos meille tulee esteitä, meillä on kavereita, jotka pystyvät tuuraamaan.
Kotimainen lentopallo on kuuluisa talkooväestään. Yhtäkään Mestaruusliigan ottelua ei pelattaisi ilman seurojen lukuisia vapaaehtoisia. Seura on kuin iso perhe, kuulee usein sanottavan. Lajin ulkopuoliselle on syntynyt vaikutelma, että lentopallo itsessään on jo lajina kuin perhe.
Mitä tällä käytännössä tarkoitetaan?
– Menet mihin tahansa Suomessa, aina on ihmisiä, joita olet oppinut vuosien aikana tuntemaan. Heitä kiinnostaa sama asia, lentopallo. Lentopalloperhe on positiivinen ja samanmielisten ihmisten synnyttämä ilmiö. Pelaajat ja valmentajatkin siirtyvät joukkueesta toiseen. Kaikki tuntevat kaikki.
Oksaset ovat viihtyneet lentopallon parissa jo vuosikymmenien ajan. Sitä ennen pariskunta oli tuttu näky Kupittaan kiekko-otteluissa. Hannulla oli taskussaan vuosien ajan TPS:n kausikortti, joten Hannu Jortikan lukuisat mestaruudet tuli nähtyä aitiopaikalta.
Kaikki muuttui, kun perheeseen syntyi esikoinen, Teemu. Vieläpä niin, että edellisenä iltana Oksaset olivat TPS:n pelissä, kun lapsi syntyi jo seuraavana aamuna.
– Emme halunneet ottaa pientä lasta mukaan kiekkopeliin, joten minulle piti löytää uusi laji, mitä seurata ja missä ottelut eivät olleet jääkiekon kanssa päällekkäin. Hannu jatkoi lätkän seuraamista. Kun itse harrastin lentopalloa, niin siirryin katsojaksi Loimun peleihin. Silloin Loimu pelasi Turun Samppalinnassa, muistelee Pirjo.
Myöhemmin, kun Teemu aloitti alakouluikäisenä lentopallon harrastamisen, isä Hannu siirtyi poikansa mukana lentopallon puolelle. Isä ja lentopalloa pelaava poika kulkivat yhtä matkaa samassa joukkueessa vuosien ajan, aina Teemun aikuisikään asti. Kun Teemu aloitti tyttöjen valmentamisen, oma isä siirtyi saman porukan joukkueenjohtajaksi ja huoltajaksi.
Helpommalla pääsisi, jos kertoisi vain, missä lentopalloon liittyvissä eri tehtävissä Pirjo ja Hannu eivät vielä olisi olleet. Tuomarikorttikin löytyy molemmilta. Hannu toimi Loimun edustusjoukkueen huoltajana kymmenisen kautta. Niiltä ajoilta on muistona Loimun viimeisin mitali, pronssia keväältä 2010. Nykyisin Hannu vastaa otteluiden aikana tulostaulusta ja Loimun otteluissa taululle tulevasta muustakin kuvallisesta viestinnästä. Pirjon vastuulla on sähköinen ottelupöytäkirja.
Pirjo on osallistunut lentopallotoimintaan myös pelikenttien ulkopuolella ollen mukana Lentopalloliiton liittovaltuustossa ja -hallituksessa, Lounais-Suomen aluejaostossa ja Loimun hallituksessa. Kun Raision Loimun liigaorganisaatio irrotettiin emoseurasta, Pirjo oli perustamassa Loimun Juniorit ry:tä.
Pirjon kohdalla sattumallakin on ollut alkuaikoina osansa.
– Olin katsomossa seuraamassa Loimun ottelua, kun minua yllättäen pyydettiin mukaan Turussa järjestettyihin EM-kisojen organisaatioon. Olin kisojen aikana juryn attasea eli toimin heidän avustajana. Aloitin siis lentopallossa heti kansainvälisistä tehtävistä.
EM-kisat päättyivät, mutta Pirjo siirtyi siitä sujuvasti mukaan Loimun seuratoimintaan.
Teemu lähti jo nuorena valmennuksen puolelle, valmentaen ensin Loimun tyttöjä, sitten Raision Urheilijoiden naisia ja lopulta Pihtiputaan ja Oriveden Ponnistuksen naisten liigajoukkueita. Nyt Teemun ura jatkuu Sveitsissä.
Kun vielä Teemua kolme vuotta nuorempi pikkusisko Kristakin pelasi lentopalloa, ei liene epäselvyyttä, mistä aiheesta Oksasen perheessä on keskusteltu.
– Ruokapöydässä, saunanlauteilla ja niin edelleen. Aina on puhuttu lentopallosta ja puhutaan edelleenkin.
Loimun otteluissa tarvitaan kolmisenkymmentä vapaaehtoista. He ovat olleet apuna jo vuosikymmenien ajan. Mukana on toisen polvenkin talkoolaisia. Talkootyö on ollut perinteinen osa suomalaisten urheiluseurojen toimintaa. Talkootyövoimaa on kuitenkin vuosi vuodelta vaikeampi saada.
Onko se todellinen uhka?
– Se on jopa iso henkinen uhka. Yhteisöllisyys ja vastuun kantaminen muustakin kuin itsestä on tärkeää. Sitä ei koeta nykyään enää samanlaisena kuin aikaisemmin. On tosi sääli, kun talkoovoima katoaa.
