Kaveri tulee vaihtoon pahasti irvistäen. Kulmaväännössä sääreen kopsahtaa pahasti. Vielä vaihtopenkilläkin turkulainen ihmiskuula kärvistelee tuskissaan. Kunnes seuraavassa vaihdossa sama pelaaja painaa jo täysillä. Kivusta ei ole tietoakaan.
Kyseessä on tietysti TPS Salibandyn Lauri Stenfors, yli kolmekymppinen 400 liigaottelun turkulainen ikitaistelija ja perheenisä. Tehopisteitä on kertynyt jo reilusti yli 200. Se on komea lukema puolustajalle.
Tämä on myös osa tarinaa, miten Huittisten ”rupusakista” edettiin aina maajoukkueen fyysisesti kovaa pelaavaksi vakiokasvoksi. Olkoon tarina samalla esimerkkinä muille, miten saunailtojen musiikkilista muuttui vähemmän tärkeäksi. Oleellisemmaksi tuli urheilijana kasvaminen. Opiskelujakaan unohtamatta.
Lähtökohta kahdelle Stenforsin perheen liikunnallisille pikkupojille oli paras mahdollinen. Lauri ja isoveli Mikko saivat nappulaiässä kasvaa inspiroivissa olosuhteissa.
– Vanhempani pyörittivät Huittisissa liikuntakeskusta, eli samalla, kun opeteltiin kävelemään, niin toisessa kädessä oli jo salibandymaila. Siellä sitten häiriköitiin muiden joukkuetreenejä ja hakattiin päätä laitaan, muistelee Lauri lapsuusaikojaan.
Jos oli veljesten kasvuympäristö otollinen, sitä oli myös kaveripiiri. Laxin piinkova urheilijaperhe asui paritalon toisessa päädyssä. Sieltä löytyi myös esikuva, miten kannattaa lähteä Huittisista isompiin ympyröihin.
– Lapsuudenkodin seinänaapuri, Kari-Pekka Laxin poika Mikael, oli aikaisemmin raivannut tietä ja lähtenyt opiskelemaan sekä pelaamaan Turkuun. Hänen kauttaan sain jalkaani oven väliin. Ikiliikkujien Kytöhongan Pertun sekä Juutin Aten kanssa kyhäiltiin siirtoa Tepsiin. Turku ja sen saaristo olivat jo etukäteen tuttuja lapsuuden mökkireissuista.
Isoveli Mikko oli lähtenyt pois kotoa jo aikaisemmin, ensin Poriin ja sieltä Tampereelle. Veljekset kohtasivat uudestaan, kun Mikkokin siirtyi myöhemmin TPS Salibandyyn.
Lauri aloitti pelaajauransa TPS:ssä syksyllä 2008. Liigaotteluita ja pisteitä kertyi mukavasti useamman kauden ajan puolustajan paikalla pelaavalle Stenforsille. Oma joukkue kuitenkin alisuoritti kausi toisensa perään ollen välillä putoamiskurimuksessakin. Vähitellen osa joukkueen kärkipelaajista siirtyi muualle. Stenforsin uusi seura oli Kurre Westerlundin SSV.
– Lähtiessäni Helsinkiin Tepsin toiminta muistutti siihen aikaan enemmän iltapäiväkerhoa kuin huipulle pyrkivää liigajoukkuetta. Varsinkin, kun verrokkina oli uusi joukkueeni, kaiken voittanut ja maajoukkueukkoja pursuava helsinkiläisryhmä SSV. Meillä oli ehkä liiankin paljon hyviä kavereita silloisessa TPS-joukkueessa. Meitä oli aika vaikea motivoida ja vedimme hieman omaa showta. Valmennuskaan ei pystynyt motivoimaan nuorta ryhmää. Silloin pääpaino taisi olla enemmänkin saunailtojen soittolistoissa eikä urheilussa.
Stenforsin muuton taustalla pääkaupunkiseudulle oli Miko Kailialan siirtyminen SSV:hen.
– Miklun piti lähtökohtaisesti yksin hypätä Helsingin-junaan, mutta jotenkin saatiin myytyä Kurrelle, että meikäläinen lähtisi myös mukaan ja tehtiin sitten pakettiratkaisu. Jälkeenpäin katsottuna se on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistäni. Tykkäsin valmentaja Mika Ahosen suoraviivaisesta tyylistä, miten hän opetti peliä ja urheilijana olemista. Joko teit asiat kunnolla tai et. Ei tarvinnut erikseen selitellä. Hän on varmasti eräs tärkeimmistä yksittäisistä valmentajista meikäläisen uralla. Amun aikana nousin myös maajoukkueeseen vuonna 2013.
Stenfors siirtyi SSV:hen kaudeksi 2013-2014 ja edusti helsinkiläisseuraa kolmen kauden ajan. Sen jälkeen tuli ajankohtaiseksi muutto takaisin Turkuun.
– Paluu Turkuun oli lopulta helppo. Puoliso, koulu ja parhaat kaverit löytyivät Aurajoen rannoilta. Myöskin Tepsin selviytyminen lopulta pudotuspeleihin helpotti silloista päätöstäni. Seura oli muutaman vuoden aikana noussut putoamiskarsinnoista lähelle välieriä.
Stenfors sai muiden paluumuuttajien tavoin silloin huomata, miten Turussa oli menty kukonaskelin eteenpäin.
– Siitä, kun lähdimme Kailialan kanssa Helsinkiin ja verrattuna siihen hetkeen, kun palasin Turkuun, niin eihän silloin ollut jäljellä enää kuin sama logo. TPS:n pelaajien ykkösjuttu oli salibandy ja siihen panostaminen. Myös koko liiga oli mennyt samaan suuntaan.
TPS:n kehitys viime vuosien aikana huliviliporukasta liigan kärkijoukkueeksi on ollut mielenkiitoista seurata. Kaikesta näkee, että toiminta on ollut vuosi vuodelta laadukkaampaa ja systemaattisempaa, niin toimiston puolella kuin pelaajien kaikessa tekemisessä. Todiste tästä on saavutettu seurahistorian ensimmäinen hopeamitali ja lopulta Suomen mestaruus.
Stenfors pelasi ensimmäisen ottelunsa aikuisten maajoukkueessa vuonna 2013. Sen jälkeen hän on pukenut maajoukkuepaidan yllensä useana vuonna. Stenforsin tilastoihin on ikuistettu jo viidet MM-kisat, joista on tullut kaksi maailmanmestaruutta. Kahdesti on kouraan tyrkätty hävityn finaalin jälkeen hopeamitalit. Kerran on ollut tyytyminen pronssimitaleihin.
Jotain kertoo Stenforsista se, kun ruotsalaiset salibandypelaajat ovat arvioineet turkulaisen maailman kovaluisimmaksi puolustajaksi, veemäisimmäksi vastustajaksi. Tuskin pelaaja voi saada suurempia mainesanoja.
Vuoden 2024 MM-kisajoukkueeseen valittuja pelaajia ei ole vielä julkaistu, mutta on tiedossa, että Stenfors ei kuulu tällä kertaa joukkueeseen. Seikka, joka salibandypiireissä kummastuttaa.
Perttu Kytöhonka tuntee Stenforsin useamman vuoden takaa. Hän, jos kuka tietää, millaisen puolustaja valmentaja Esa Jussila olisi saanut kokeneesta Stenforsista.
– Suomen ehdottomasti parhaan ja maailman kärkipään maalinestopelin osaajan. Ja tällä tarkoitan nimenomaan asioita, mitä tapahtuu sekä pallolla että ilman. Kaikki Stenforsin tekemät asiat kentällä tähtää tuloksen tekemiseen, maalinestopelin korostuessa. En laittaisi ketään ennen häntä kentälle, jos pitäisi puolustaa johtoa viimeisillä minuuteilla. Taso ei heilahtele, huonon ja hyvän päivän ero on minimaalinen, toteaa Kytöhonka.
Salibandy on lajina muuttunut Stenforsin pitkän uran aikana.
Onko Stenfors pystynyt mukautumaan lajin muutokseen vai onko hän niin sanottu peruspakki, puolustava puolustaja?
– On ilman muuta mukautunut ja väistämättäkin. Ei hän muuten olisi absoluuttisella huipulla edelleen. Lauri on ennen kaikkea älykäs pelaaja ja älykkäät pelaajat sopeutuvat ja mukautuvat.
Stenfors kuuluu niihin salibandypelaajiin, jotka tiedostavat myös siviilielämän haasteet. Pelaamisen ohella Laurin arkeen ovat kuuluneet opiskelu ja osa-aikainen työnteko.
– Lähtiessäni Helsinkiin aloitin etäopinnot Turun ammattikorkeassa. Se oli myös hyvää vastapainoa pelaamiselle. Koulu otti oman aikansa. Saavuttuani takaisin Turkuun aloitin Nordean asiakaspalvelussa osa-aikaisena ja siellä olin useamman vuoden töissä. Nyt olen täyspäiväisesti S-pankissa pankkiirina.
Stenfors korostaakin mielellään opiskelun merkitystä pelaamisen ohella.
– Salibandy on oiva laji opiskeluun ja osa-aikaiseen työntekoon. Pitää katsoa tulevaisuuteen eikä olla vielä 35-vuotiaana varastossa töissä. Opiskelua varten on olemassa lukematon määrä vaihtoehtoja. Voi opiskella osan etänäkin. Ei ole olemassa tekosyytä olla opiskelematta pelaamisen ohella.
Oletko menettänyt jotain urheilijana, kun et ole ollut kokopäiväinen urheilija?
– En yhtään mitään. Päinvastoin. Elämässäni on muutakin kuin salibandy. Minulla on perhe ja kaksi lasta. Salibandy on yhä kivaa, mutta perheen toimeentulo on turvattu.
Stenfors loukkasi viime kevään pudotuspeleissä pohkeensa, jonka johdosta puolivälieräsarja jäi kesken. Turkulaisten onneksi kevät jätti ilmeisesti riittävästi hampaankoloon, ettei kokenut sotaratsu halunnut lopettaa uraa loukkaantumiseen. Yksi vuosi on tarkoitus vielä pelata liigatasolla.
Osa pitkän uran tehneistä salibandypelaajista käy vielä ennen uran päättymistä hakemassa elämänkokemusta pelaamalla Sveitsissä. Muutama alppimaan seura on ollut Stenforsiinkin yhteydessä.
Oliko Sveitsi sinulle konkreettinen vaihtoehto?
– Sveitsi ei ole ollut itselleni vaihtoehto useampaan vuoteen. Perhe ja työ ovat täällä eli lähtö Sveitsiin ei ole ollut kohdallani lähelläkään toteutumista.
