Elämässä on paljon kyse sattumasta. Etenkin, jos olet valmentaja. Kotimainen lentopallokaan ei tee poikkeusta. Vielä vuosi sitten Jani Niskakangas oli loimaalaisen lentopallojoukkueen fysiikkavalmentaja.
Sitten alkoi tapahtua.
Ensin Hurrikaani-Loimaa vapautti Jussi Heinon ja Inoslav Krnicin valmennusvastuusta. Seuraorganisaatiolle tuttu mies, Jani Niskakangas, sai viime joulupyhät miettiä, ryhtyisikö hän kolmen kuukauden ajaksi, tammikuun alusta kauden loppuun asti, loimaalaisen Mestaruusliigajoukkueen päävalmentajaksi.
Niskakangas suostui.
Päätöstä helpotti se, kun Niskakankaalle Hurrikaani-Loimaa oli tullut perin tutuksi vuosien aikana. Saarijärven pullistuksen kasvatti pelasi Hurrikaanissa yleispelaajan roolissa syksystä 2009 alkaen. Menestystäkin tuli. Siitä todisteena ovat viideltä kaudelta palkintokaapin kaksi SM-hopeaa ja yksi pronssi.
Mennään kuitenkin toviksi ajassa hieman taaksepäin.
Kokenut valmentaja Olli Kuoksa huomasi olevansa työtön, kun oululainen Etta ajautui taloudellisiin ongelmiin. Samanaikaisesti Turussa neljä edellistä kautta valmentaneen Ruslan Zhbankovin pesti päättyi. TUTO Volleyn puuhamiehet pirauttivat Ouluun ja esittivät kiinnostuksensa saada Kuoksa Turkuun.
Siirtyminen satoja kilometrejä etelämmäksi ei ole perheelliselle yksinkertainen asia. Kun Ollin puolisonkin työasiat saatiin järjestykseen, perhe saattoi muuttaa Turun seudulle. TUTO Volley sai näin meritoituneen valmentajan – tosin vain yhden kauden ajaksi.
Päätoimisen valmentajan useampivuotinen sopimus haasteellisten talousnäkymien vallitessa oli iso riski nuorelle turkulaisseuralle. Yhteisymmärryksessä seuran kanssa Kuoksa mietti uusia tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Lumipallo vierähti jälleen eteenpäin, kun Loimaa kertoi vapauttavansa valmentajat tehtävistään. Niinpä Tutoa valmentanut Kuoksa kertoi hyvissä ajoin ennen kauden loppua, ettei jatka turkulaisseurassa. Kuoksa solmi jo tammikuussa monivuotisen sopimuksen Hurrikaanin kanssa.
Sattumaa sattuman perään, lopulta ympyrä sulkeutui. Kuoksan lähdön takia TUTO Volley oli ilman päävalmentajaa, kunnes tuli soitto Loimaalta. Langan toisessa päässä oli Hurrikaani-Loimaan loppukauden valmentaja Jani Niskakangas. Sopimus uuden seuran kanssa syntyi nopeasti.
Tilanne on nyt Tuton kannalta taloudellisesti helpompi. Joukkueella on pätevä valmentaja, joka haluaa valmentamisen ohella panostaa myös siviilityöhönsä. Niskakankaan rooli koulutettuna naprapaattina jatkuu valmentamisen ohessa ja kaksilapsisen perheen asuinpaikkanakin säilyy tuttu Loimaa.
Kun Niskakankaan peliura päättyi, hän suuntasi Kotkaan. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta valmistui neljässä vuodessa tuki- ja liikuntaelinvaivojen ammattilainen, naprapaatti Niskakangas. Jo peliuran aikana suoritettu hierojan ammatti sai näin lisäpätevyyttä.
Niskakangas ei ole poikkeus. Monet Mestaruusliigan valmentajat tekevät valmentamisen ohella myös muita töitä. Kyse on osittain rahasta. Seurat toki palkkaisivat aina päätoimisia valmentajia, jos siihen olisi varaa. Niskakangas näkee järjestelyllä omat hyvät puolensa.
– Nykyään on useampia pelaajia, jotka opiskelevat pelaamisen ohessa. On yhä yleisempää, että pelaamisen jälkeen siirrytään suoraan ammattiin. Valmentajistakin ehkä noin puolet tekee muutakin kuin valmentaa.
Oliko itsellesi selvää, että haluat panostaa myös siviiliammattiisi?
– Silloin, kun vain pelasin, päivät alkoivat tuntua pitkiltä. Osalle se sopii, mutta huomasin, että se ei ole minun tapani elää.
Miten syntyi ajatus lähteä myös valmentamaan.
– Palasin Kotkasta takaisin Loimaalle Hurrikaanin fysiikkavalmentajaksi, mutta vähitellen syntyi kiinnostus myös valmentamiseen. Päästessäni naprapaattiopiskelijana maajoukkueen mukaan sain seurata läheltä päävalmentaja Tuomas Sammelvuon toimintaa. Hänestä huokuu intohimo ja hän saa muutkin motivoitua.
Oletko syksyn osalta ollut tyytyväinen ratkaisuusi?
– Viime kevättalvena Hurrikaania valmentaessani huomasin, että lajivalmentaminen vei mukanaan. Olin melko nopeasti yhteydessä Turkuun, kun Hurrikaanin tulevaisuuden kuviot selvisivät. Olen erittäin tyytyväinen tekemääni ratkaisuun.
Mitä etuja ja haittoja koet järjestelyllä?
– Tämä järjestely antaa loistavaa vastapainoa. Naprapatia nivoutuu osittain lajivalmentamiseenkin. Tavoitteena on kehittää yksilöitä ja sitä kautta joukkuetta. Se mistä se koostuu yksilön kohdalla, on paljon samaa kuin naprapatiassa. Keskustelut ovat samantapaisia pelaajien kanssa kuin mitä on vastaanotollani. Siviilityö antaa myös mielenrauhaa, tapahtuu urheilupuolella mitä tahansa.
Miten arki rytmittyy siviilitöiden ja valmennuksen välillä?
– On tärkeää, että arjessa on tasapaino. Siviilitöitä ei voi haalia liikaa. Laadukas arki muodostuu, kun on aikaa perheellekin. Yöunta pitää olla riittävästi, että jaksaa tehdä hommia. Vastaanotolle on varattu yksi päivä viikossa. Perjantaisin lapset ovat päivällä poissa päivähoidosta, joten olen silloin kotona perheenisänä. Loppuaika on varattu lentopallolle.
Ilmeisesti matka Loimaa-Turku-Loimaa ei ole rasite?
– Loimaalla kotimatka kesti viisi minuuttia. Huomasin, että kotiin tullessani pää oli yhä hallilla. Nyt matkaa menee tunti ja siinä ajassa ehtii kääntämään ajatukset menomatkalla lentopalloon. Vastaavasti kotiin tullessa ei tarvitse enää miettiä valmentamista. Loimaalla tukiverkostokin appivanhempineen on lähellä.
Sopimuksesi Tuton kanssa on voimassa ainakin tämän kauden loppuun.
Olisitko itse kiinnostunut jatkamaan?
– Joukkueen syksy ei ole ollut kaikkien helpoin, mutta olen tykännyt hommasta. Tällä hetkellä ajatukset ovat vahvasti valmentamisen jatkamisen kannalla. Olen viihtynyt Turussa. TUTO Volleyn kanssa olemme olleet alusta alkaen samalla aaltopituudella.
